It's been a long year without you my friend, and I'll tell you all about it when I see you again

Half-time announcement

Helmikuussa helpottaa. Se on ollut sadepäivieni motto jo elokuusta lähtien. Kiintoisa, mutta samaan aikaan raskassoutuinen ja selän seinää vasten pakottanut, jo tähän mennessä 209 päivää kestänyt vaellukseni vuoren huipulle, on ollut kertakaikkiaan mielenkiintoinen matka ihmisenä. Paineensietokykyä ja lannistumattomuutta peräänkuuluttaneet viikot Setä Samulin luvatussa maassa ovat hioneet Hämeenkyrön omasta pojasta maltillisemman ja maailmaa väljemmästä perspektiivistä silmäilevän, amerikkalaisella aksentilla turisevan Suomen kansalaisen.

Key West, Florida. Paradise on Earth. 

Englanniksi tapahtuva päivittäinen kommunikointi, unien näkeminen ja aikakauslehtien lueskelu ovat nostaneet ensimmäisen vieraan kieleni kompetenssin potenssiin kymmenen. Isän, äidin ja Katrin suojaisan läsnäolon puuttuminen on yhtäältä velvoittanut mutta toisaalta mahdollistanut perinpohjaisen, omaehtoisen elämän aloittamisen. Kanaemon sulavien siipien suojassa on ollut vaaratonta ja vakaata varttua. Mutta poikastenkin on kokeiltava siipiään ja uhmattava rajojaan.

Oman pelkokertoimen kohentaminen ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Mutta 8000 kilometrin päähän kotoaan muuttaneen allekirjoittaneen mukaan senkin arvoista.

Oman mukavuusalueen rajojen uhmaamisen aikaansaama kuriositeetti ympäröivää maailmaa kohtaan on toiminut rakennusmestarina lukuisten uusien siltojen alulle panemisessa. Vasta jäljestäpäin olen kokonaan tajunnut, miten merkityksellistä alkuvuoden haastavien ja toisinaan lohduttomiltakin tuntuneiden päivien läpikäyminen on ollut. Parempien päivien saavuttaminen on vaatinut aikaa ja kivun kestämistä. Uskallus lähestyä uusia, vieraita ihmisiä on johtanut elinikäisten ystävyyssuhteiden syntymiseen. You had me at hello.

Alkuvuoden haaveet ajan juoksemisesta nopeammin ja Helsinki-Vantaan saapuvien lentojen terminaalissa poikaansa odottavan perheen näkemisestä ovat vaihtuneet pelkoon koto-Suomeen paluusta ja takaisin suomalaiseen elämäntapaan sopeutumisesta.

Lukuisat entiset vaihto-oppilaat ovat kertoneet ajatelleensa ennen koneeseen astumistaan juuri lähdön olevan elämänsä tapahtumarikkaimman vuoden kovin pähkinä purtavaksi. Niin ajattelin minäkin. Ja ajattelen edelleen, sillä paluusta minulla ei vielä ole kokemusta. Kesäkuun 30. päivä se nähdään.

The Family. 

Sea Camp

Southernmost City in the Continental United States. Tammikuun lopussa, 28.-31.1., lähdimme neljän päivän leirille Florida Keys -saarille muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Leirin tarkoituksena oli perehdyttää vaihtareita paikalliseen historiaan, maantieteeseen ja ilmastoon. Menestyksellä pääsimmekin tutkimaan Meksikonlahden merimaailmaa muun muassa snorklauksen merkeissä.

Upon arrival, all exchange students were divided into eight groups. Each group got an exclusive instructor by whose lead we went on boat trips and learned about the biology and ecology of local systems, including mangrove, sea grass and coral reef habitats. 

This camp was a hand-on experience, which turned out to be both fun and educational. During these field trips, each group got to discuss the biological as well as social background of their topics, first from a regional perspective and then from a global perspective, talking about their own countries.