Politics – the art of possibilities

No pain, no gain

Hello there. During the past 3 months my first foreign language, English, has become more like another native language to me rather than just a some sort of lingo. Day-to-day use, writing and thinking in another language takes you, for sure, to a whole new know-how and opens myriads of new doors. On account of aforesaid, I decided to write my next post in my new everyday language.

Buddy Dyer, the current Mayor of Orlando and his guest Juho Rasa, the future Prime Minister of Finland.

On November 17, I had a great privilege and honor to meet Buddy Dyer, the Mayor of Orlando. We had a great 15-minute conversation about today's hot topics including world peace, leadership, commerce, and persistence. I was listening like a little boy when this Judicial Doctor shared his knowledge of serving as O-Town's chief executive. However, what impressed me the most about this person was neither his doctoral theses nor the thickness of his wallet but, most of all, his humble comportment. This meeting, among Dr. Carson's interview earlier this month, made me truly realize how great leaders must first become good servants.

Besides above-mentioned topics, we also briefly changed a couple of thoughts on the basis of health care and the hot potato – reforming it. This area is personally important to me by reason of my dreams to get to study medicine in the School of Medicine at the University of Tampere and perhaps to become a pediatric neurosurgeon. Time will tell and may God lead me where He wants me to go.

Here in the United States, the debate regarding health care reform includes questions of a right to health care, access, fairness, sustainability, quality and amounts spent by government. 

President Barack Obama

In the past five years, there has been a lot of discussion about reforming the health care system and what should be done about it. ObamaCare. This issue came to the fore in 2010 and has confounded politicians ever since. In a nutshell, ObamaCare is a U.S. health care reform law that expands and improves access to care and curbs spending through regulations and taxes. The actual name is an unofficial term for the Patient Protection and Affordable Care Act which was signed on March 23, 2010 by President Barack Obama.

The main goals of ObamaCare are to offer Americans a number of new benefits, rights, and protections in regards to their health care. Many politicians argue the pros and cons of the ObamaCare. To all intents and purposes, those pros and cons mirror the complex nature of the new health care law. On one hand, this new Affordable Care Act contains several benefits, especially for low- and middle-income families and businesses. But on the other hand, it entails some obstacles for high-earners, larger corporations that do not insure their employees, and certain sectors of the health care industry. 

All the same, the United States is not the only factor in this field thinking over the possibilities when it comes to the health care reform. For instance, my home country Finland is now looking for solutions in order to reduce inequalities in well-being and health, and to manage the costs of it. 

Juha Sipilä's Cabinet is the 74th Government of Finland. The cabinet is a coalition government consisting three centre-right parties: the Centre Party which leader Sipilä (in the middle) has been since 2012, the Finns Party which leader and co-founder Timo Soini (on the left) is also the current Minister of Foreign Affairs and Deputy Prime Minister, and last but not least the National Coalition Party which leader Alexander Stubb (on the right) is the current Minister of Finance.

According to the overhaul of the welfare system, Sipilä's Cabinet Programme continues to prepare the social welfare and health care (SOTE in Finnish) reform in accordance of The Ministry of Social Affairs and Health (Sosiaali- ja terveysministeriö in Finnish).

The Government Programme of Sipilä's Cabinet states that the social welfare and health care services shall be combined on all levels in order to reach the objective. The aim is to create seamless service chains for the provision of key social welfare and health care services, and to improve the functioning of basic services. The organizers' service capacity shall also be improved. This will have a prominent impact on the sustainability gap of public finances. 

Prime Minister Sipilä

Tangled foreign trade and high unemployment rates, 9.5% in September 2015, equal less income from taxes, but fortunately Prime Minister Juha Sipilä's Cabinet is making some visible efforts to fix its shortcomings. By virtue of Finland's desire to promote monetary responsibility, Sipilä's Cabinet has actively looked for ways to revise the welfare system to meet the needs of austerity.

"The most important thing will be trust between the parties, then agenda issues. I wouldn't primarily look at the ranks in the election result."

- Juha Sipilä, Prime Minister

When all is said and done, I would warmly want to thank each and every one of you who have prayed for the success of my exchange and moreover sent me plenty of encouraging messages which truly have given me strength to go on. God bless.

Sincerely,

Juho

Annan kaiken kun enempää ei oo

Tää on niille, jotka päättää selvii voittajina

How do you do? Kolme kuukautta huojuvia palmuja ja hellettä takana. Tänään tulee tasan 100 päivää täyteen siitä, kun jätin turvallisen koto-Suomen, rakkaan perheeni ja kaikki pitkäaikaiset ystäväni 10 kuukaudeksi 8000 kilometrin päähän Atlantin taakse. Tätä tuntematonta Pohjois-Amerikan itärannikolla sijaitsevaa niemimaata kutsun nykyään kodikseni. Florida. The Sunshine State.

Kuten jo aiemmassa postauksessani asiasta mainitsin, tällä kertaa aion kirjoittaa vaihtovuodesta hieman eri näkökulmasta. Haluan jakaa tähänastisen elämäni eittämättä tapahtumarikkaimpien kuukausien vaiheita – niin niitä kuiluja kuin huippujakin. Nyt joku saattaa tietysti tulla kysymään, että miksi hemmetissä se Juho nyt tällaisista asioista tänne tulee kirjoittamaan. Eikös vaihtovuoden pitänyt olla pelkkää biletystä ja hauskanpitoa?

Mielestäni tuleville vaihto-oppilaille painotetaan liikaa vaihtovuoden kohokohtia ja niin ikään huonommista puolista hiljennytään. Oon aika ajoin tuntenut syyllisyyttä "vääristä" tunteistani: huonoista fiiliksistä, kyynelistä, ärsytyksestä ja vihasta. Jäljestäpäin olen ymmärtänyt, etteivät ne tunteet ole olleet vääriä. Eihän tunteet voi olla vääriä? Kuten Antti Tuisku asian uudella levyllään ilmaisee: "Itketään, kun siltä tuntuu." Kaiken edellä mainitun johdosta haluankin sanoa tuleville vaihtareille, ettei vaihtovuoden aikana läpikäydyissä pahan olon tai vihan tunteissa, itkemisessä tai ärsytyksessä ole mitään väärää. Vaihtareita on verrattu raskaana oleviin naisiin tunnemyllerryksensä kanssa ja voi olla, että asia pitääkin hyvin kutinsa. Vaihtovuoden aikana saattaa siis kohdata pientä tunteiden ailahtelua.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä

Aina ei oo tosiaan – tai siis todellakaan ollut helppoa. 100 päivän kokemuksella voisin verrata vaihtovuotta keinuun, joka heiluu taivaan ja helvetin välillä. Tänään saatan ajatella tehneeni elämäni virheen lähtiessäni toiselle puolelle maapalloa, kun taas huomenna tunnen olevani paras kaikista. Vaihtarina kokee sekä huiput että kuilut kun keinuu. Sanotaan, että vaihtovuoden ensimmäiset kuusi kuukautta ovat juuri ne kovimmat. Alkurytäkän keskellä täytyy pärjätä uuden elämän tuomien haasteiden kanssa kulttuurishokin iskiessä päälle. Jos olet oikein onnekas, niin raastava koti-ikäväkin muistaa sinua. Kaiken kukkuraksi sinun tulee vielä yrittää tehdä mahdollisimman hyvää vaikutusta uuteen perheeseen ja saada uusia kavereita. 

Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken

Kulttuurishokki. Tuo ihmisen vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen vaikeutta kuvaava sana ei ennen vaihtovuotta merkinnyt minulle paljoa yhtikäs mitään. Nyt olen oppinut sen todellisen merkityksen. Voin kertoa, että se tunne on muuten aivan hirveä. Kulttuurishokki voidaan jakaa neljään osaan: kuherruskuukauteen, kynnysvaiheeseen, sopeutumiseen ja paluuseen.

Kuherruskuukauden aikana vieras kulttuuri nähdään pelkästään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia. Ensimmäiseksi kuljetaan suu apposen auki ja ihaillaan kaikkea ympärillä olevaa uutta. Tämä on maaginen vaihe. Pari viikkoa jaksetaan hihkua, kuinka upeaa uudessa paikassa onkaan.

Pienien asioiden alkaessa ärsyttää ja uuden kulttuurin huonojen puolien ja käytännön ongelmien tulossa esiin puhutaan shokin kynnysvaiheesta. Väsyttää, masentaa ja koti-ikäväkin kaivertaa. Mulla tää vaihe kesti noin ensimmäisten kolmen kuukauden ajan. Mua väsytti tosi paljon. Mieli kävi ylikierroksilla, ja se rasitti myös fyysisesti. Tän lisäks kärsin samaan aikaan nestehukasta – suomalaisena kun en ollut tottunut Floridan lämpötiloihin. Koko ajan skarppina ja pirteänä oleminen sekä uusien ystävien etsiminen oli tosi rankkaa. Samaan aikaan kun olisi halunnut vaan itkeä. Oli uuvuttavaa olla koko ajan opettelemassa jotain uutta. Entisestään lunta tupaan toi se, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Tuntu muuten hassulta kirjoittaa lumesta Floridan kontekstissa. Tänä jouluna kun on varmasti "musta joulu" :D Haha. Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Kolmas eli tämänhetkinen vaihe on sopeutuminen. Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Hyvä englannin kielen taito jo ennen vaihtoon lähtemistä on ollut valtava etu integroituessa perhe-, koulu- ja kaveriyhteisöihin. Eläessäni toisessa kulttuurissa ja tehden asioita toisinaan täysin päinvastaisella tavalla opittuuni nähden, olen oppinut, etteivät asiat ole joko paremmin tai huonommin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Asiat vain tehdään eri tavalla. 

Neljäs prosessi käsittelee omaan kulttuuriin paluuta eli toisin sanoen paluushokkia. Osa entisistä vaihtareista on sanonut omaan kulttuuriin paluun aiheuttaneen suuremman shokin kuin edellä mainittu kulttuurishokki vieraassa maassa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.

Täs on jotain, mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas

Kun tulin ensi kertaa Yhdysvaltoihin, muutin asumaan Floridaan ja aloitin uudessa 3000 oppilaan koulussa, voin sanoa, että itsevarmuus oli siinä kohtaa aika nollassa. "Hello! My name is Juho and I'm from Finland." Olin tullut tänne kirjaimellisesti tyhjin käsin. Mulla ei ollut mitään. Tuntui, että palloilin vain surkeana ympäriinsä eikä homma todellakaan ollut hanskassa – tai jos oli niin hanskat olivat hukassa. Tunsin itseni huonoksi ja etten kelvannut kenellekään. Jäljestäpäin olen huvittuneena katsellut taaksepäin aikaani uunituoreena vaihto-oppilaana isossa maailmassa silmät pyörien päässä kuin puusta pudonneella pöllönpoikasella. Voin muuten sanoa, että päiväkirjan kirjoittaminen on ollut aivan yliveto. Sinne olen kirjoittanut niin sateisista kuin aurinkoisistakin päivistä tällä puolen palloa. Kun on ollut vaikeita hetkiä, olen lukenut vanhoja kirjoituksiani, joissa olen ilmoittanut äitimuorille, että nyt muuten lähtee Hämeenkyrön oma poika ensimmäisellä koneella Suomeen – en kestä enää päivääkään. Niinä hetkinä olen vetänyt syvään henkeä ja ottanut härkää sarvista – jukupätkä, tästäkin ollaan selvitty. 

Sä tsiigaat voittajaa

Vaihtovuoden aikana olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan ennen. Tämä on ollut ennen kaikkea aikaa mietiskellä niin tulevaisuutta, nykyhetkeä kuin menneisyyttäkin.  Kuka mä oon? Mistä mä tuun? Mikä on mun tehtävä? 

Ensimmäisten viikkojen hämmennys, lumoava alkuhuuma ja epätodellisuuden tunteet ovat nyt takanapäin. Tavallinen, aamukuudelta kouluun nousemista tarkoittava arki on laskettu ovesta sisään ja pyydetty olemaan pitkään. Vaaleanpunaisilla Ray-Baneilla ei sittenkään näkynyt kauas. Erilaisten Suomessa viihdeteollisuuden aikaansaamien ennakkoluulojen ja odotusten osittainen pirstaloituminen on ollut tähänastisen saagani opettavaisimpia kokemuksia. Välillä on menty hitaampaa, välillä kovempaa. Täällä on suorastaan käyty pohjan kautta. Siitä ollaan sitten pikku hiljaa jatkettu rauhallisesti eteenpäin tuntosarvet pystyssä oppien, tutkien ja ennen kaikkea sopeutuen uuteen. Oon oppinut hyväksymään itseni ja muut. Oon oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan tavalla, jota en ennen ymmärtänyt. Oppinut asioiden tärkeydestä. Indeed. Oon satuttanut itseni monta kertaa – se on tehnyt musta kovemman kundin. 

Oon joutunut monesti miettiin tätä hommaa – mittaillu, punninnu tarkkaan. Mut silti täällä sitä vieläkin ollaan. Ajoittaiset koti-ikävän tunteet ovat väistämättömiä. Sen sijaan kärsiminen on vapaaehtoista. Keinot oman mukavuusalueen ulkopuolella operoimiseen löytyvät kyllä, kunhan vain on oikeanlainen tahtotila. "It is kind of fun to do the impossible. " - Walt Disney

This is for everybody going through tough times. Believe me, been there, done that. But every day above ground is a good day, remember that. 

Tää menee meille – vaihtareille. Meillä on upea vuosi edessä. Me tullaan kokemaan paljon sellaisia asioita, joita moni ei tuu koskaan kokemaan, koska sehän vaatisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Ja sehän vasta onkin tunnetusti pelottavaa. "Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin."

Vaihtovuosi on ennen kaikkea kasvamista, oppimista ja itsenäistymistä. Ja nämä asiat ovat lopulta paljon arvokkaampia kuin hauskanpito ja biletys. Jokainen vaihtari ymmärtää sen. Saatat sanoa vaihtareita kerskuviksi hölmöiksi, jotka ovat nyt niin olevinaan, kun ovat kerta vuoden toisessa maassa asuneet. Mutta sanonpahan vain, että on se aika äijämäinen suoritus rakentaa elämää yksin toiseen maahan. On ne vaihtarit aika petoja. Olen niin ylpeä teistä kaikista 40 suomalaisesta suurlähettiläästä, joiden kanssa sain lähteä seikkailuun kohti tuntematonta nyt jo sata päivää sitten. Olkaa ylpeitä itsestänne. Palkitkaa itseänne. Te ootte voittajia. 

Aina toisinaan, kun koti-ikävä ja masennus iskee päälle eikä tämän maan kamaralla huvittaisi olla enää päivääkään, mietin niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet vaihto-oppilaiksi. Millaiset ihmiset Juho sitä ovatkaan lähteneet vaihtoon? Ja ennen kaikkea sitä, mitä heistä on tullut sen jälkeen. Valtiovarainministeri, filosofian tohtori Alexander Stubb. ETLA:n ja EVA:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, valtiotieteen tohtori Sixten Korkman. F-Securen perustaja ja Nokian hallituksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Risto Siilasmaa.  Että semmosta. Harvemmin ovat vuoden yksin ulkomailla asuneet maailmanmatkaajat jääneet vaihtovuoden jälkeen kotiin pyörittelemään peukaloitaan. Enkä aio minäkään. ;)

Vaihtovuoteni aikana olen saanut jo nyt toteuttaa monia pienestä pojasta saakka unelmoimiani haaveita. Yksi niistä toteutui tällä viikolla päästessäni tapaamaan Orlandon pormestaria, Buddy Dyersia. Oli suuri kunnia päästä tapaamaan jälleen yhtä suurta poliittista vaikuttajaa Amerikan Yhdysvalloissa. Aikaisemmin marraskuun alussa pääsin tapaamaan Republikaanien presidenttiehdokasta, neurokirurgi Dr. Ben Carsonia. Suurin näitä kahta herraa yhdistävä tekijä oli nöyryys. Humility. Heidän olemuksestaan ja tavastaan puhua ymmärsin, kuinka hyvien johtajien tulee ensin olla hyviä palvelijoita. Good leaders must first become good servants.

"Vaihtovuoteni on ollut sarja erilaisia pieniä tavoitteita."

- Juho Rasa

Tämä on saavutus, josta olen ylpein ikinä. Ja olkoon tämä lausahdus klisee tai ei, se on asia, joka on tehnyt minusta sen kuka olen nyt.

Kyllä täällä tarkenee!

Terveisiä lätäkön toiselta puolelta!

Mulla alkoikin olla jo ikävä teitä. Päivät ovat taas huristaneet hurjaa vauhtia eteenpäin. Siitä on jo yli 80 päivää, kun astuin Helsinki-Vantaan lentokentällä koneeseen suuntana täysin tuntematon. Ja tätä tuntematonta kutsun nykyään kodiksi. Tuntuu, että nyt oon pikku hiljaa alkanut tunteen oloni kotoisaksi täällä Amerikan maaperällä. Koulun kautta saadut uudet kaverit ja host-perhe ovat antaneet hyvän perustan lähteä rakentamaan vuottani Floridassa. Vuoden alussa pidin kouluani pahimpanakin labyrinttina ja nyt kävelen siellä kuin kotonani. Palaset ovat alkaneet niin sanotusti loksahtelemaan paikoilleen.

Viime viikolla koulussa oli perinteinen 9 Weeks Exam Week, jonka aikana jokaisesta oppiaineesta pidettiin koe testaten kaikkea kuluvan yhdeksän viikon aikana opittua. Mulla oli siis kokeet englannista, matematiikasta, historiasta, taloustiedosta, väittelystä, kotitaloudesta ja filmiluokasta.

I need shades because my future is so bright ;)

Vietin lokakuun ensimmäisen viikonlopun 10/6-8 Daytona Beachillä parin muun vaihto-oppilaan kanssa aurinkoisissa rantameiningeissä surffaten, uiden ja kalastaen. Lämpötila tasapainoili 32-34 asteen välillä. Reissussa mukana oli Hämeenkyrön oma poika Juho, ranskalainen Virgil, puolalainen Tymek, japanilainen Risa sekä host-äiti Lania poikansa Sethin ja miehensä Paulin kanssa. Nautittiin hyvästä ruoasta, auringon nousuista ja laskuista sekä totta kai toistemme seurasta. Päivällisellä jaoimme kokemuksia tähänastisesta ajasta Yhdysvalloissa ja kerroimme hieman kotimaistamme. Olen kyllä aina tiennyt, missä Ranska, Puola tai Japani ovat, mutta vaihtovuoden aikana nämä maat ovat saaneet uudet kasvot. Puola ei ole minulle enää pelkkä valtio Keski-Euroopan itäosassa Itämeren etelärannalla – se on ystäväni Tymekin kotimaa. Kun vaihtovuoden jälkeen vierailen Puolassa, menen Tymekin luo, sen kaverin luo, jonka tapasin vaihtovuonna Floridassa 2015-2016. Ja kun hän tulee käymään kotimaassani, hän majoittuu luonani. Olen nyt jo nähnyt ja kokenut sellaisia asioita, mitä en koskaan olisi uskonut kohtaavani.

Lennä maailman ääriin
Saat hengittää
Ihmetellä, elää

Pääsin Daytona Beach -viikonloppuna ensimmäistä kertaa uimaan Atlantin valtameressä, Floridassa. Aallot löivät rantaan. Tähystin aurinkolaseillani horisonttiin. Näin delfiinin hyppäävän veden pinnalla. Kiitin Jumalaa näistä henkeäsalpaavista luomuksista. Tiedän, etten ole tullut 8000km päähän kotoa sattumalta. Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. God makes all things work together for our good.

Floridassa 80 päivää asuneena olen jo hieman ehtinyt tottumaan tähän kuumuuteenkin. Marraskuusta eteenpäin lämpötilat alkavat pikku hiljaa laskemaan kohti joulua 15-20 asteen tienoille. Kyseessä on siis Floridan talvi. Seriously. 

Sea World

Maanantai 10/19 oli vapaapäivä koulusta ja siispä suuntasimme perheen kera Orlandoon tsekkaamaan Sea Worldin antimet. Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle tavoitteenamme välttää hermoja raastavaa aamuruuhkaa poiketen tietysti Starbucksin kautta napaten aamukahvit mukaan. Voin muuten kertoo, että pojat täällä nää ruuhkat on vähän eri sfääreissä kuin Tampereella... Orlandon metropolialueella asuu tosiaan enemmän ihmisiä kuin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Turussa ja Oulussa yhteensä. 

Sea World oli kerrassaan henkeäsalpaava. Eläimiä löytyi joka lähtöön aina maito- ja miekkavalaista vasarahaihin ja merilehmiin. Katsellessani kaikkia näitä upeita luontokappaleita en voinut kuin nostaa hattua itse Artistille ja Hänen uskomattomalle mielikuvitukselleen. "I Am Who I Am." Exodus 3:14. Pääsin myös syöttämään silliä hainpoikasille ja rauskuille. Olivat muuten aika vikkeliä kavereita. 

Ja tottahan toki kun meikäläisestä on kysymys, niin hieno päivä sai arvoisensa päätöksen makuhermoja kutkuttelevilla leivoksilla ja kupilla kahvia. Oli mahtava reissu! :)

Jarihan sen tiesti – meen Floridaan ;)

P.S. Tuhannet kiitokset kaikille esirukoilijoille! <3

Maailma eessäni auki mä matkustan

Greetings from Florida!

Hello everybody! :) Tuntuu niin hyvältä kirjoittaa taas pitkästä aikaa! Oli jo aikakin päästä jakamaan fiiliksiä ensimmäisistä viikoista rapakon takaa. Olkaa hyvät ja kiinnittäkää turvavyöt sillä nyt lähtee! 

Vihdoin 10. elokuuta koitti tuo suuri päivä – päivä jota varten oltiin tehty töitä syksystä 2014 saakka. Fiilis oli uskomaton. Nyt sitä sitten oikeasti lähdetään. Helsinki-Vantaalla oli isoista tunnekuohuista huolimatta tosi rauhallinen tunnelma. Oli tosi tärkeetä nähdä kaikki nuo 40 muuta, samassa tilanteessa olevaa rohkeaa nuorta vaihtaria. Vaihdettiin fiiliksiä sekä odotuksia tulevasta vuodesta ja annettiin toisillemme vertaistukea ison muutoksen edessä.

"Saatan istuu ykkösluokas mietiskellen menestystä."

New Yorkin lento sujui tosi hyvin, ja se reilu kahdeksan tuntia meni yllättävänkin nopeesti jutustellessa, musiikkia kuunneltaessa ja elokuvia katseltaessa. Oli mahtavaa saada tutustua paremmin muihin "diplomaatteihin". Minä ja toinen Floridaan lähtijä, Ella Ahvenainen, siirryttiin John F. Kennedylle saavuttaessa omien jatkolentojemme terminaaleihin. Muut Suomen vaihtarit jäivät New Yorkiin kolmen päivän orientaatioon, josta he sitten itsenäisesti jatkoivat omiin osavaltioihinsa tulevien host-perheidensä luo. Tästä tää lähtee.

"Change is the law of life. And those who look only to the past or present are certain to miss the future."
- John F. Kennedy

The first month of Florida behind!

Jo kuukausi takana – mitääh! Ensimmäisenä täytyy todeta, että aika on kulunut täällä ihan älyttömän nopeeta. Justhan me vasta tultiin tänne. Päivät ovat täyttyneet koulusta, harrastuksista ja kavereista. 

Aloitin siis amerikkalaisen high school -vuoteni Lake Mary High Schoolissa 17. elokuuta. Koulusta voi kirjaimellisesti käyttää sanaa valtava. 2,8 hehtaarin kampuksella sijaitseva koulu käsittää yhteensä noin 2900 oppilasta, 260 opettajaa, 800-paikkaisen auditorion, 2200-paikkaisen liikuntasalin, 4500-paikkaisen stadionin, 890-paikkaisen ruokasalin, baseball-, softball-, yleisurheilu- ja käsipallokentät sekä kuntosalin. Grandiloquent, eh?

Koulun käytävät ovat suurin piirtein normaalikokoisen koulun liikuntasalin kokoisia. Ensimmäisinä päivinä oli hieman vaikeaa löytää oikeaan luokkaan – tai ylipäätään yhtään mihinkään. Rakennus tuntui labyrintilta. Ja on se sitä välillä vieläkin. Lukujärjestykseni koostuu seitsemästä tunnista päivässä. Tunnit ovat 45 minuuttisia, joten päivät kuluvat melko mukavan sutjakkaasti. Tuntien välissä on 6 minuutin välitunti, minkä takia luokasta toiseen siirtyminen pistää välillä juoksuksi. 

Koulun oma maskotti Ram eli pässi :)

Koulu alkaa joka päivä kello 7:20 ja loppuu 14:20 lukuun ottamatta keskiviikkoa, jolloin päivä on tunnin lyhyempi. Keskiviikkoisin koulussa on myös keskellä päivää Rams Period -niminen oppitunti, jonka aikana oppilaat voivat tehdä läksyjään, lukea kokeisiin tai olla puhelimillaan. Viimeisin vaihtoehto on ollut tähän mennessä oppilaiden suosituin valinta. Olen valinnut syksyn kursseiksi englannin, matematiikan, Yhdysvaltain historian ja taloustiedon, väittelyn, elokuvaluokan ja kotitalouden. Tähän mennessä parhaimmat aineet ovat ehdottomasti olleet U.S. History & Economics :)

Stars & Stripes

"Things do not happen. Things are made to happen."

- John F. Kennedy

Kyllä täällä #tarkenee.

Ensimmäinen muistoni Floridasta oli se, kun host-perheeni tuli hakemaan minua Orlandon kansainväliseltä lentokentältä ja astuimme ilmastoidusta rakennuksesta parkkihalliin: kuuman kostean, minä tunsin Floridan. Oli uskomatonta tuntea se lämmin henkäys kasvoilla, katsella huojuvia palmuja ja kuulla ihmisten puhuvan tuota ihanaa American Englishiä. Täällä minä olen. Joka ikinen päivä saapumisen jälkeen lämpömittari on näyttänyt vähintään +30 astetta. Viikolla lämpötila sahaa keskimäärin siinä 32 ja 34 asteen välillä. Korkeimmillaan elohopea on kohonnut 39 asteeseen. Voin siis sanoa asuvani huonossa saunassa.

Paikallinen Rotary-klubini kokoontuu joka perjantai kello 7:15 aamupalan merkeissä. Tähän mennessä olen osallistunut kahteen tapaamiseen, jotka ovat olleet kerrassaan mahtavia! Kaikki jäsenet ovat erittäin ystävällisiä & ulospäinsuuntautuneita ja tunnen aidosti olevani tervetullut heidän kokouksiinsa. Jokaisessa tapaamisessa on mahdollisuus ottaa osaa hauskaan Happy Dollars -keräykseen, missä voi lahjoittaa haluamansa määrä dollareita ja kertoa, minkä vuoksi haluaa kyseiset taalat antaa. Ensimmäiset iloiset dollarini menivät tulevan vaihtovuoden ja kaikkien rakkaiden ihmisten antaman tuen kunniaksi :)

An original American breakfast ;)

Suurkiitos kaikista siunaavista esirukouksista ja ihanista, rohkaisevista viesteistä, joita olen saanut lukea täällä Floridassa! Tästä tulee mahtava vuosi :) Kuulumisiin!

Juho

Rotareita, kuulumisia ja muuta

Moi kaikki!

On aika laittaa lisää löylyä koneeseen, ja kertoa hieman tämän hetken kuulumisia.

Heinäkuu on tosiaan pärähtänyt käyntiin, ja lämpimät kelit tuntuvat nyt rantautuvan Suomeen – kelpaa! Tänä kesänä pyrin nauttimaan jokaisista päivistä ja hetkistä – oli keli mikä tahansa. Tällä viikolla olen ottanut rennosti mökillämme parin hyvän ystäväni kanssa kalastuksen, saunomisen ja grillaamisen merkeissä. Onni muodostuu useimmiten juuri niistä pienistä asioista. Hämmästyttävän ja osin pelottavankin ajankulun huomaa muistellessa omia ala-asteaikoja Heinijärven koululla, välituntisia jalkapallo-otteluita ja majanrakennuksia sekä koulun jälkeisiä kilpa-ajoja pyörillä koulusta kotiin. Kun katsoo tulevaisuuteen, tapahtumien kulku tuntuu usein ikuisuudelta. Taaksepäin katsottaessa miettii, mihin se kaikki aika ja ne hetket menivät. Elämä jatkaa kulkuaan. Ja hyvä niin.

Perheeni ja minä olemme viime päivien aikana toden teolla havahtuneet tosiasiaan, että lähtööni on oikeasti jäljellä enää 35 päivää. Floridasta puheen ollen voisi sanoa, että alkaa pikku hiljaa kuumottamaan! 

Mutta nyt hieman asiaa Rotareista ja heidän kauttaan vaihtoon hakemisesta!

Rotary

Rotarit eli Rotary International on kansainvälinen järjestö, johon kuuluu 1,2 miljoonaa jäsentä yli 200 eri maasta. Jäsenet eli rotarit toimivat omissa paikallisissa rotaryklubeissaan, joita löytyykin Suomesta yli 300. 

Rotarit tunnetaan parhaiten nuorisovaihdostaan. Joka vuosi, ympäri maailmaa lähetetään yli 8000 nuorta eri puolille vaihtoon. Nuorisovaihtoja toteutetaan leiri-, kesä- ja vuosivaihtoina.

Itse aloitin oman vaihtoprosessini jo hyvissä ajoin heinäkuun 2014 tienoilla soittamalla paikalliselle Kyrösjärven rotaryklubille lähetettävistä vaihto-oppilaista. Rotarien virallinen hakuaika on tosiaan syksyllä eli elokuussa on jo hyvä soitella ja kysellä vaihdosta paikallisilta klubeilta. Kun minulle oltiin ilmoitettu mahdollisuudesta lähteä vaihtoon, lähetin sähköpostilla vapaamuotoisen hakemuksen klubini nuorisovaihtoasiamiehelle, Erkki Koivulahdelle, joka on erinomaisesti hoitanut kaikkia vaihtooni liittyviä asioita. Suuri kiitos siitä Sinulle, Erkki.

Vapaamuotoisen hakemuksen lähettämisen ja jännittävän odottelun jälkeen sainkin puhelun paikalliselta klubiltani: "Tulisitko Juho allekirjoittamaan nämä sitoutumislomakkeet vaihtoon lähdöstä, sinut on hyväksytty Rotareiden vaihto-oppilaaksi." Siinä lyötiin sellaiset rätingit nokan eteen, että käkikin oli äimänä.

Tämän kultaisen paperin allekirjoittamisen jälkeen sain sähköpostiini tunnuksen hakemuksien täyttöä varten sekä kutsun piirin 1410 puheenjohtajan Kari Tuomisen haastatteluun Poriin. Kysymyksiä esitettiin niin suomeksi kuin englanniksi aina omasta itsestäni Suomen ulkoministeriin saakka. 

Travel. As much as you can. As far as you can. As long as you can.
Life's not meant to be lived in one place.

Rotareiden kautta hakiessa sain valita neljä maata, joista yhden tuli olla ei-englanninkielinen. Johonkin näistä valituista maista tulisi sitten lähteä. Vaihtoehtoni olivat järjestyksessään 1. USA, 2. Australia & Uusi-Seelanti, 3. Kanada ja 4. Meksiko. Pelin politiikka toimii siten, että paikallisen rotaryklubini lähettäessä minut vaihtoon Yhdysvaltoihin, se vuorostaan vastaanottaa samasta maasta vaihto-oppilaan Suomeen. Olin jo aika alusta saakka varma maavalintojeni suhteen, vaikka hieman mietin Meksikon ja Ranskan välillä. Saadessani tietää tulevan kohdemaani, en voinut kuin huokaista helpotuksesta ja kohottaa maljaa tämän paperisodan loppumisen kunniaksi. Olen vasta jäljestäpäin tajunnut, kuinka pitkä matka hiekkalaatikolta tähän pisteeseen raivattiin. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että saimme hoidettua prosessin hyvissä ajoin ilman suurempia ongelmia. Suuri kiitos unelmani toteutumisesta kuuluu sekä perheelleni, jota ilman olisin väsähtänyt jo hakemuksen alkumetreillä että ennen kaikkea siunaavalle ja voimia epätoivon hetkinä antavalle Taivaan Isällemme.

Rotarit järjestävät vaihto-oppilailleen erilaisia koulutuksia niin Suomessa kuin kohdemaissakin. Yhdysvalloissa vaihto-oppilaat osallistuvat heti vaihdon alkajaisiksi kolmen päivän mittaiseen New Yorkin maaohjelmaan, johon kuuluu muun muassa opastettuja kierroksia Manhattanin nähtävyyksillä, toisiin vaihtareihin tutustumista ja tietenkin shoppailua. Lisäksi jokaisen osavaltion vaihto-oppilaille järjestetään muita omia orientaatioleirejä pitkin vaihtovuotta. Esimerkiksi Floridan vaihto-oppilaat osallistuvat muun muassa Lake Yale Conference Center -orientaatioon, Disney World -viikonloppuun Orlandossa sekä Sea Camp -retkeen Key Westin saarella Miamista 207 km lounaaseen. Vaihto-oppilaiden on myös paikallisen klubinsa kautta mahdollisuus osallistua keväällä järjestettäviin ylimääräisiin, omakustanteisiin matkoihin. Tarjolla on löytöretkeilyä aina Havaijin Oahun saarelta West Coastin valloitukseen.

Keväällä olen perheeni kanssa osallistunut Eurajoella järjestettyyn piirin 1410 koulutukseen sekä kaikille Suomen vaihto-oppilaille organisoituun koulutuspäivään Lahdessa. Molemmat päivät olivat erittäin hyödyllisiä, ja sain paljon lisäinfoa vaihtooni liittyen. 

Kaikki Rotarien vaihto-oppilaat saavat omalla nimellä ja Suomen lipulla varustetun bleiserin, jota on tarkoitus pitää muun muassa kohdemaahan lennettäessä sekä paikallisilla rotaryklubeilla järjestettävissä kokouksissa. Vuoden aikana takkeihin vaihdetaan ympäri maailmaa tulevien vaihto-oppilaiden kanssa pinssejä yms. Takista jää vuoden lopussa hieno muisto unohtumattomasta kokemuksesta koko loppuelämäksi :)

I am an exchange student – therefore I cannot keep calm :D

Florida Finland Line

Florida Finland Line – Hämeenkyrön ja Orlandon välillä

"On niitä, jotka jäävät ja niitä jotka lähtevät. Niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi." - Muumilaakson marraskuu

Kännykän laskuri näyttää tänään 35 päivää – boom! Miten ihmeessä aika kuluu niin nopeasti? 

Kesälomalla on ollut ihanaa viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tänä kesänä, ennen lähtöäni, olen pyrkinyt suomalaistamaan itseäni kaikin mahdollisin keinoin ja muun muassa saunonut vähintään joka toinen päivä. On mieletöntä päästä kokemaan amerikkalaista arkea sekä erilaisia tapoja ja perinteitä. Mukanani Yhdysvaltoihin vien ripauksen suomalaisuutta erilaisten tuliaisten ja perinneruokien laittamisen myötä – kenties makaronilaatikko ja korvapuustit tekisivät vaikutuksen? Sen verran minulla kuitenkin on itsesuojeluvaistoa etten mämmiä rohkene heille tarjota. On paljon mukavampi pysyä hyvissä väleissä host-perheen kanssa :) Kysyin hyviä tuliaisvinkkejä tuleville perheilleni amerikkalaiselta englanninopettajaltani Lisalta. Heitin ehdotuksena, että mitä jos veisin palan supisuomalaista perinnettä – saunavihdan! Tähän Lisa vastasi: "Yeah, Juho. If you want to make enemies out of them." Ähäkutti.

Positiivisen palautteen lisäksi jotkut ovat kysyneet blogini nimen perään – mistä se on peräisin? Tarina juontaa juurensa amerikkalaiseen Florida Georgia Line -countrybändiin, josta pidän suuresti. Rytmikkään 2/4 -tahdin ja tallamikrofonin naukuvan soinnin äärellä on hyvä sulatella uusia postauksia. This Is How We Roll -kappale muistuttaa minua, muutamasta epämääräisestä kohdasta huolimatta, oman tien kulkemisen tärkeydestä. Minulla on unelmia. Ja aion saavuttaa ne. This is how I roll. 

Unelmoi. Ole nälkäinen. Tee töitä unelmiesi eteen. Saavu voittajana maaliin.

The Beginning

Moikka!

Lämpimästi tervetuloa lukemaan blogiani. Ensimmäisessä postauksessa kerron hieman itsestäni antaakseni vähän mielikuvaa siitä, kuka olen ja mistä tulen. Tervetuloa mukaan!

Rasa ja Rasan portti.

Nimeni on Rasa, Juho Rasa. Olen ulospäinsuuntautunut 17-vuotias lukiolaisnuori Hämeenkyröstä, joka viettää ensi lukuvuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, Floridassa. Vaihtojärjestönä toimii Rotary Club. 

Perheeseeni kuuluvat Tuula-äiti, Markku-isä, isosisko Katri, ihana Olivia ja rakas tyttöystäväni Jasmiina sekä kaksi Ocicat-rotuista karvakasaa, Adonis ja Bastin. Vapaa-aikaani vietän perheen ja ystävien sekä urheilun parissa. Olen intohimoinen pyöräilyn ja juoksun ystävä. Lisäksi sydäntäni lähellä ovat eläimet, ruoanlaitto ja opiskelu.

"Success consists of going from failure to failure without loss of enthusiasm."
- Winston Churchill

Ystäväni kuvailevat minua avaramieliseksi, luotettavaksi, urheilulliseksi ja hauskaksi kaveriksi. Olen ikuinen optimisti, joka näkee lasin mieluummin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjänä. Olen myös hyvin päättäväinen, korkealle tähtäävä persoona, joka tahtoo saavuttaa unelmansa. 

 Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Teen vastoinkäymisistä voimaa

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Antaa tulla, kestän kyllä,

periks en tuu antamaan.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää huolehtia lähimmäisistä ja rohkaista heitä tavoittelemaan unelmiaan. "Strong people don't put others down. They lift them up."

Unelmat ovat olemassa sitä varten, että ne toteutetaan.

Nautin ihmisten kanssa keskustelemisesta – erityisesti ajankohtaiset tapahtumat ja politiikka tuppaavat viemään mennessään. On kiinnostavaa tietää, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Joulupukilta vuosikerraksi saamani Suomen Kuvalehden kiireetön lukeminen kahvikupin kera on yksi parhaimpia asioita maailmassa. 

Hanskat ei tipahda
Periks ei anneta
Ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen


Ensimmäinen lukiovuosi oli kaiken kaikkiaan hyvin avartava kokemus, ja hyvien arvosanojen eteen täytyi peruskouluun nähden tehdä entistä enemmän töitä. Pidin oikeastaan kaikista opiskelluista aineista, mutta suosikeiksini nousivat kielet, pitkä matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Töitä tehtiin paljon, ja se näkyi myös tuloksissa. Jaksotodistuksessa lihavoidut arvosanat ovat viidennessä eli viimeisessä jaksossa suoritettuja kursseja. 

Suhteeni Jumalaan on minulle erittäin tärkeä ja olenkin äärimmäisen kiitollinen päästessäni asumaan kristittyyn perheeseen vaihtovuoteni aikana. Usko on tuonut elämääni suunnan, tarkoituksen ja rauhan. Uskon kautta Jeesukseen minulla on varmuus siitä, että välini Jumalaan ovat kunnossa. Sen tähden voin elää luottavaisin mielin, koska itse Kaikkivaltias on puolellani. 

Kiitän Jumalaa siitä, että minulla on näin hieno perhe. Elämäni haasteiden keskellä perheeni on ollut minulle tukena ja turvapaikkana. Ei ole olemassa sellaista asiaa, mistä emme keskenämme voisi puhua. Äiti, isä, Katri, Olivia ja Jasmiina, ilman teitä en yksinkertaisesti olisi tässä.

Erityisesti rakas tyttöystäväni Jasmiina on ollut minulle korvaamaton tuki kaikkien elämäni vaiheiden keskellä. Olemme saaneet yhdessä jakaa sekä kaikki ilomme että surumme. Meillä on ihana tulevaisuus edessämme. 

Don't be afraid to give yourself everything you've ever wanted in life.

Ala-asteella kuulin ensi kerran, mitä se sellainen vaihto-oppilas oikein tarkoittaa 

– nyt minä olen sellainen. Siitä lähtien olen unelmoinut vaihtovuodesta Yhdysvalloissa. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. 

On kunnia saada edustaa Suomea ja Rotareita maailmalla. Olen ikuisesti kiitollinen Rotary Clubille tästä uskomattomasta mahdollisuudesta. Olen erittäin innoissani siitä, millaisia haasteita ja kokemuksia tuleva vuosi tuo tullessaan. Uskon, että ensi vuoden jälkeen osaan katsoa ympärilleni paljon avaremmin ja nähdä maailmaa aivan uusista näkökulmista. 

Seikkailu alkakoon!