Politics – the art of possibilities

No pain, no gain

Hello there. During the past 3 months my first foreign language, English, has become more like another native language to me rather than just a some sort of lingo. Day-to-day use, writing and thinking in another language takes you, for sure, to a whole new know-how and opens myriads of new doors. On account of aforesaid, I decided to write my next post in my new everyday language.

Buddy Dyer, the current Mayor of Orlando and his guest Juho Rasa, the future Prime Minister of Finland.

On November 17, I had a great privilege and honor to meet Buddy Dyer, the Mayor of Orlando. We had a great 15-minute conversation about today's hot topics including world peace, leadership, commerce, and persistence. I was listening like a little boy when this Judicial Doctor shared his knowledge of serving as O-Town's chief executive. However, what impressed me the most about this person was neither his doctoral theses nor the thickness of his wallet but, most of all, his humble comportment. This meeting, among Dr. Carson's interview earlier this month, made me truly realize how great leaders must first become good servants.

Besides above-mentioned topics, we also briefly changed a couple of thoughts on the basis of health care and the hot potato – reforming it. This area is personally important to me by reason of my dreams to get to study medicine in the School of Medicine at the University of Tampere and perhaps to become a pediatric neurosurgeon. Time will tell and may God lead me where He wants me to go.

Here in the United States, the debate regarding health care reform includes questions of a right to health care, access, fairness, sustainability, quality and amounts spent by government. 

President Barack Obama

In the past five years, there has been a lot of discussion about reforming the health care system and what should be done about it. ObamaCare. This issue came to the fore in 2010 and has confounded politicians ever since. In a nutshell, ObamaCare is a U.S. health care reform law that expands and improves access to care and curbs spending through regulations and taxes. The actual name is an unofficial term for the Patient Protection and Affordable Care Act which was signed on March 23, 2010 by President Barack Obama.

The main goals of ObamaCare are to offer Americans a number of new benefits, rights, and protections in regards to their health care. Many politicians argue the pros and cons of the ObamaCare. To all intents and purposes, those pros and cons mirror the complex nature of the new health care law. On one hand, this new Affordable Care Act contains several benefits, especially for low- and middle-income families and businesses. But on the other hand, it entails some obstacles for high-earners, larger corporations that do not insure their employees, and certain sectors of the health care industry. 

All the same, the United States is not the only factor in this field thinking over the possibilities when it comes to the health care reform. For instance, my home country Finland is now looking for solutions in order to reduce inequalities in well-being and health, and to manage the costs of it. 

Juha Sipilä's Cabinet is the 74th Government of Finland. The cabinet is a coalition government consisting three centre-right parties: the Centre Party which leader Sipilä (in the middle) has been since 2012, the Finns Party which leader and co-founder Timo Soini (on the left) is also the current Minister of Foreign Affairs and Deputy Prime Minister, and last but not least the National Coalition Party which leader Alexander Stubb (on the right) is the current Minister of Finance.

According to the overhaul of the welfare system, Sipilä's Cabinet Programme continues to prepare the social welfare and health care (SOTE in Finnish) reform in accordance of The Ministry of Social Affairs and Health (Sosiaali- ja terveysministeriö in Finnish).

The Government Programme of Sipilä's Cabinet states that the social welfare and health care services shall be combined on all levels in order to reach the objective. The aim is to create seamless service chains for the provision of key social welfare and health care services, and to improve the functioning of basic services. The organizers' service capacity shall also be improved. This will have a prominent impact on the sustainability gap of public finances. 

Prime Minister Sipilä

Tangled foreign trade and high unemployment rates, 9.5% in September 2015, equal less income from taxes, but fortunately Prime Minister Juha Sipilä's Cabinet is making some visible efforts to fix its shortcomings. By virtue of Finland's desire to promote monetary responsibility, Sipilä's Cabinet has actively looked for ways to revise the welfare system to meet the needs of austerity.

"The most important thing will be trust between the parties, then agenda issues. I wouldn't primarily look at the ranks in the election result."

- Juha Sipilä, Prime Minister

When all is said and done, I would warmly want to thank each and every one of you who have prayed for the success of my exchange and moreover sent me plenty of encouraging messages which truly have given me strength to go on. God bless.

Sincerely,

Juho

Annan kaiken kun enempää ei oo

Tää on niille, jotka päättää selvii voittajina

How do you do? Kolme kuukautta huojuvia palmuja ja hellettä takana. Tänään tulee tasan 100 päivää täyteen siitä, kun jätin turvallisen koto-Suomen, rakkaan perheeni ja kaikki pitkäaikaiset ystäväni 10 kuukaudeksi 8000 kilometrin päähän Atlantin taakse. Tätä tuntematonta Pohjois-Amerikan itärannikolla sijaitsevaa niemimaata kutsun nykyään kodikseni. Florida. The Sunshine State.

Kuten jo aiemmassa postauksessani asiasta mainitsin, tällä kertaa aion kirjoittaa vaihtovuodesta hieman eri näkökulmasta. Haluan jakaa tähänastisen elämäni eittämättä tapahtumarikkaimpien kuukausien vaiheita – niin niitä kuiluja kuin huippujakin. Nyt joku saattaa tietysti tulla kysymään, että miksi hemmetissä se Juho nyt tällaisista asioista tänne tulee kirjoittamaan. Eikös vaihtovuoden pitänyt olla pelkkää biletystä ja hauskanpitoa?

Mielestäni tuleville vaihto-oppilaille painotetaan liikaa vaihtovuoden kohokohtia ja niin ikään huonommista puolista hiljennytään. Oon aika ajoin tuntenut syyllisyyttä "vääristä" tunteistani: huonoista fiiliksistä, kyynelistä, ärsytyksestä ja vihasta. Jäljestäpäin olen ymmärtänyt, etteivät ne tunteet ole olleet vääriä. Eihän tunteet voi olla vääriä? Kuten Antti Tuisku asian uudella levyllään ilmaisee: "Itketään, kun siltä tuntuu." Kaiken edellä mainitun johdosta haluankin sanoa tuleville vaihtareille, ettei vaihtovuoden aikana läpikäydyissä pahan olon tai vihan tunteissa, itkemisessä tai ärsytyksessä ole mitään väärää. Vaihtareita on verrattu raskaana oleviin naisiin tunnemyllerryksensä kanssa ja voi olla, että asia pitääkin hyvin kutinsa. Vaihtovuoden aikana saattaa siis kohdata pientä tunteiden ailahtelua.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä

Aina ei oo tosiaan – tai siis todellakaan ollut helppoa. 100 päivän kokemuksella voisin verrata vaihtovuotta keinuun, joka heiluu taivaan ja helvetin välillä. Tänään saatan ajatella tehneeni elämäni virheen lähtiessäni toiselle puolelle maapalloa, kun taas huomenna tunnen olevani paras kaikista. Vaihtarina kokee sekä huiput että kuilut kun keinuu. Sanotaan, että vaihtovuoden ensimmäiset kuusi kuukautta ovat juuri ne kovimmat. Alkurytäkän keskellä täytyy pärjätä uuden elämän tuomien haasteiden kanssa kulttuurishokin iskiessä päälle. Jos olet oikein onnekas, niin raastava koti-ikäväkin muistaa sinua. Kaiken kukkuraksi sinun tulee vielä yrittää tehdä mahdollisimman hyvää vaikutusta uuteen perheeseen ja saada uusia kavereita. 

Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken

Kulttuurishokki. Tuo ihmisen vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen vaikeutta kuvaava sana ei ennen vaihtovuotta merkinnyt minulle paljoa yhtikäs mitään. Nyt olen oppinut sen todellisen merkityksen. Voin kertoa, että se tunne on muuten aivan hirveä. Kulttuurishokki voidaan jakaa neljään osaan: kuherruskuukauteen, kynnysvaiheeseen, sopeutumiseen ja paluuseen.

Kuherruskuukauden aikana vieras kulttuuri nähdään pelkästään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia. Ensimmäiseksi kuljetaan suu apposen auki ja ihaillaan kaikkea ympärillä olevaa uutta. Tämä on maaginen vaihe. Pari viikkoa jaksetaan hihkua, kuinka upeaa uudessa paikassa onkaan.

Pienien asioiden alkaessa ärsyttää ja uuden kulttuurin huonojen puolien ja käytännön ongelmien tulossa esiin puhutaan shokin kynnysvaiheesta. Väsyttää, masentaa ja koti-ikäväkin kaivertaa. Mulla tää vaihe kesti noin ensimmäisten kolmen kuukauden ajan. Mua väsytti tosi paljon. Mieli kävi ylikierroksilla, ja se rasitti myös fyysisesti. Tän lisäks kärsin samaan aikaan nestehukasta – suomalaisena kun en ollut tottunut Floridan lämpötiloihin. Koko ajan skarppina ja pirteänä oleminen sekä uusien ystävien etsiminen oli tosi rankkaa. Samaan aikaan kun olisi halunnut vaan itkeä. Oli uuvuttavaa olla koko ajan opettelemassa jotain uutta. Entisestään lunta tupaan toi se, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Tuntu muuten hassulta kirjoittaa lumesta Floridan kontekstissa. Tänä jouluna kun on varmasti "musta joulu" :D Haha. Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Kolmas eli tämänhetkinen vaihe on sopeutuminen. Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Hyvä englannin kielen taito jo ennen vaihtoon lähtemistä on ollut valtava etu integroituessa perhe-, koulu- ja kaveriyhteisöihin. Eläessäni toisessa kulttuurissa ja tehden asioita toisinaan täysin päinvastaisella tavalla opittuuni nähden, olen oppinut, etteivät asiat ole joko paremmin tai huonommin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Asiat vain tehdään eri tavalla. 

Neljäs prosessi käsittelee omaan kulttuuriin paluuta eli toisin sanoen paluushokkia. Osa entisistä vaihtareista on sanonut omaan kulttuuriin paluun aiheuttaneen suuremman shokin kuin edellä mainittu kulttuurishokki vieraassa maassa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi.

Täs on jotain, mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas

Kun tulin ensi kertaa Yhdysvaltoihin, muutin asumaan Floridaan ja aloitin uudessa 3000 oppilaan koulussa, voin sanoa, että itsevarmuus oli siinä kohtaa aika nollassa. "Hello! My name is Juho and I'm from Finland." Olin tullut tänne kirjaimellisesti tyhjin käsin. Mulla ei ollut mitään. Tuntui, että palloilin vain surkeana ympäriinsä eikä homma todellakaan ollut hanskassa – tai jos oli niin hanskat olivat hukassa. Tunsin itseni huonoksi ja etten kelvannut kenellekään. Jäljestäpäin olen huvittuneena katsellut taaksepäin aikaani uunituoreena vaihto-oppilaana isossa maailmassa silmät pyörien päässä kuin puusta pudonneella pöllönpoikasella. Voin muuten sanoa, että päiväkirjan kirjoittaminen on ollut aivan yliveto. Sinne olen kirjoittanut niin sateisista kuin aurinkoisistakin päivistä tällä puolen palloa. Kun on ollut vaikeita hetkiä, olen lukenut vanhoja kirjoituksiani, joissa olen ilmoittanut äitimuorille, että nyt muuten lähtee Hämeenkyrön oma poika ensimmäisellä koneella Suomeen – en kestä enää päivääkään. Niinä hetkinä olen vetänyt syvään henkeä ja ottanut härkää sarvista – jukupätkä, tästäkin ollaan selvitty. 

Sä tsiigaat voittajaa

Vaihtovuoden aikana olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan ennen. Tämä on ollut ennen kaikkea aikaa mietiskellä niin tulevaisuutta, nykyhetkeä kuin menneisyyttäkin.  Kuka mä oon? Mistä mä tuun? Mikä on mun tehtävä? 

Ensimmäisten viikkojen hämmennys, lumoava alkuhuuma ja epätodellisuuden tunteet ovat nyt takanapäin. Tavallinen, aamukuudelta kouluun nousemista tarkoittava arki on laskettu ovesta sisään ja pyydetty olemaan pitkään. Vaaleanpunaisilla Ray-Baneilla ei sittenkään näkynyt kauas. Erilaisten Suomessa viihdeteollisuuden aikaansaamien ennakkoluulojen ja odotusten osittainen pirstaloituminen on ollut tähänastisen saagani opettavaisimpia kokemuksia. Välillä on menty hitaampaa, välillä kovempaa. Täällä on suorastaan käyty pohjan kautta. Siitä ollaan sitten pikku hiljaa jatkettu rauhallisesti eteenpäin tuntosarvet pystyssä oppien, tutkien ja ennen kaikkea sopeutuen uuteen. Oon oppinut hyväksymään itseni ja muut. Oon oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan tavalla, jota en ennen ymmärtänyt. Oppinut asioiden tärkeydestä. Indeed. Oon satuttanut itseni monta kertaa – se on tehnyt musta kovemman kundin. 

Oon joutunut monesti miettiin tätä hommaa – mittaillu, punninnu tarkkaan. Mut silti täällä sitä vieläkin ollaan. Ajoittaiset koti-ikävän tunteet ovat väistämättömiä. Sen sijaan kärsiminen on vapaaehtoista. Keinot oman mukavuusalueen ulkopuolella operoimiseen löytyvät kyllä, kunhan vain on oikeanlainen tahtotila. "It is kind of fun to do the impossible. " - Walt Disney

This is for everybody going through tough times. Believe me, been there, done that. But every day above ground is a good day, remember that. 

Tää menee meille – vaihtareille. Meillä on upea vuosi edessä. Me tullaan kokemaan paljon sellaisia asioita, joita moni ei tuu koskaan kokemaan, koska sehän vaatisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Ja sehän vasta onkin tunnetusti pelottavaa. "Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin."

Vaihtovuosi on ennen kaikkea kasvamista, oppimista ja itsenäistymistä. Ja nämä asiat ovat lopulta paljon arvokkaampia kuin hauskanpito ja biletys. Jokainen vaihtari ymmärtää sen. Saatat sanoa vaihtareita kerskuviksi hölmöiksi, jotka ovat nyt niin olevinaan, kun ovat kerta vuoden toisessa maassa asuneet. Mutta sanonpahan vain, että on se aika äijämäinen suoritus rakentaa elämää yksin toiseen maahan. On ne vaihtarit aika petoja. Olen niin ylpeä teistä kaikista 40 suomalaisesta suurlähettiläästä, joiden kanssa sain lähteä seikkailuun kohti tuntematonta nyt jo sata päivää sitten. Olkaa ylpeitä itsestänne. Palkitkaa itseänne. Te ootte voittajia. 

Aina toisinaan, kun koti-ikävä ja masennus iskee päälle eikä tämän maan kamaralla huvittaisi olla enää päivääkään, mietin niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet vaihto-oppilaiksi. Millaiset ihmiset Juho sitä ovatkaan lähteneet vaihtoon? Ja ennen kaikkea sitä, mitä heistä on tullut sen jälkeen. Valtiovarainministeri, filosofian tohtori Alexander Stubb. ETLA:n ja EVA:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, valtiotieteen tohtori Sixten Korkman. F-Securen perustaja ja Nokian hallituksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Risto Siilasmaa.  Että semmosta. Harvemmin ovat vuoden yksin ulkomailla asuneet maailmanmatkaajat jääneet vaihtovuoden jälkeen kotiin pyörittelemään peukaloitaan. Enkä aio minäkään. ;)

Vaihtovuoteni aikana olen saanut jo nyt toteuttaa monia pienestä pojasta saakka unelmoimiani haaveita. Yksi niistä toteutui tällä viikolla päästessäni tapaamaan Orlandon pormestaria, Buddy Dyersia. Oli suuri kunnia päästä tapaamaan jälleen yhtä suurta poliittista vaikuttajaa Amerikan Yhdysvalloissa. Aikaisemmin marraskuun alussa pääsin tapaamaan Republikaanien presidenttiehdokasta, neurokirurgi Dr. Ben Carsonia. Suurin näitä kahta herraa yhdistävä tekijä oli nöyryys. Humility. Heidän olemuksestaan ja tavastaan puhua ymmärsin, kuinka hyvien johtajien tulee ensin olla hyviä palvelijoita. Good leaders must first become good servants.

"Vaihtovuoteni on ollut sarja erilaisia pieniä tavoitteita."

- Juho Rasa

Tämä on saavutus, josta olen ylpein ikinä. Ja olkoon tämä lausahdus klisee tai ei, se on asia, joka on tehnyt minusta sen kuka olen nyt.