Kyllä täällä tarkenee!

Terveisiä lätäkön toiselta puolelta!

Mulla alkoikin olla jo ikävä teitä. Päivät ovat taas huristaneet hurjaa vauhtia eteenpäin. Siitä on jo yli 80 päivää, kun astuin Helsinki-Vantaan lentokentällä koneeseen suuntana täysin tuntematon. Ja tätä tuntematonta kutsun nykyään kodiksi. Tuntuu, että nyt oon pikku hiljaa alkanut tunteen oloni kotoisaksi täällä Amerikan maaperällä. Koulun kautta saadut uudet kaverit ja host-perhe ovat antaneet hyvän perustan lähteä rakentamaan vuottani Floridassa. Vuoden alussa pidin kouluani pahimpanakin labyrinttina ja nyt kävelen siellä kuin kotonani. Palaset ovat alkaneet niin sanotusti loksahtelemaan paikoilleen.

Viime viikolla koulussa oli perinteinen 9 Weeks Exam Week, jonka aikana jokaisesta oppiaineesta pidettiin koe testaten kaikkea kuluvan yhdeksän viikon aikana opittua. Mulla oli siis kokeet englannista, matematiikasta, historiasta, taloustiedosta, väittelystä, kotitaloudesta ja filmiluokasta.

I need shades because my future is so bright ;)

Vietin lokakuun ensimmäisen viikonlopun 10/6-8 Daytona Beachillä parin muun vaihto-oppilaan kanssa aurinkoisissa rantameiningeissä surffaten, uiden ja kalastaen. Lämpötila tasapainoili 32-34 asteen välillä. Reissussa mukana oli Hämeenkyrön oma poika Juho, ranskalainen Virgil, puolalainen Tymek, japanilainen Risa sekä host-äiti Lania poikansa Sethin ja miehensä Paulin kanssa. Nautittiin hyvästä ruoasta, auringon nousuista ja laskuista sekä totta kai toistemme seurasta. Päivällisellä jaoimme kokemuksia tähänastisesta ajasta Yhdysvalloissa ja kerroimme hieman kotimaistamme. Olen kyllä aina tiennyt, missä Ranska, Puola tai Japani ovat, mutta vaihtovuoden aikana nämä maat ovat saaneet uudet kasvot. Puola ei ole minulle enää pelkkä valtio Keski-Euroopan itäosassa Itämeren etelärannalla – se on ystäväni Tymekin kotimaa. Kun vaihtovuoden jälkeen vierailen Puolassa, menen Tymekin luo, sen kaverin luo, jonka tapasin vaihtovuonna Floridassa 2015-2016. Ja kun hän tulee käymään kotimaassani, hän majoittuu luonani. Olen nyt jo nähnyt ja kokenut sellaisia asioita, mitä en koskaan olisi uskonut kohtaavani.

Lennä maailman ääriin
Saat hengittää
Ihmetellä, elää

Pääsin Daytona Beach -viikonloppuna ensimmäistä kertaa uimaan Atlantin valtameressä, Floridassa. Aallot löivät rantaan. Tähystin aurinkolaseillani horisonttiin. Näin delfiinin hyppäävän veden pinnalla. Kiitin Jumalaa näistä henkeäsalpaavista luomuksista. Tiedän, etten ole tullut 8000km päähän kotoa sattumalta. Jumala johtaa kaiken parhaaksemme. God makes all things work together for our good.

Floridassa 80 päivää asuneena olen jo hieman ehtinyt tottumaan tähän kuumuuteenkin. Marraskuusta eteenpäin lämpötilat alkavat pikku hiljaa laskemaan kohti joulua 15-20 asteen tienoille. Kyseessä on siis Floridan talvi. Seriously. 

Sea World

Maanantai 10/19 oli vapaapäivä koulusta ja siispä suuntasimme perheen kera Orlandoon tsekkaamaan Sea Worldin antimet. Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle tavoitteenamme välttää hermoja raastavaa aamuruuhkaa poiketen tietysti Starbucksin kautta napaten aamukahvit mukaan. Voin muuten kertoo, että pojat täällä nää ruuhkat on vähän eri sfääreissä kuin Tampereella... Orlandon metropolialueella asuu tosiaan enemmän ihmisiä kuin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Turussa ja Oulussa yhteensä. 

Sea World oli kerrassaan henkeäsalpaava. Eläimiä löytyi joka lähtöön aina maito- ja miekkavalaista vasarahaihin ja merilehmiin. Katsellessani kaikkia näitä upeita luontokappaleita en voinut kuin nostaa hattua itse Artistille ja Hänen uskomattomalle mielikuvitukselleen. "I Am Who I Am." Exodus 3:14. Pääsin myös syöttämään silliä hainpoikasille ja rauskuille. Olivat muuten aika vikkeliä kavereita. 

Ja tottahan toki kun meikäläisestä on kysymys, niin hieno päivä sai arvoisensa päätöksen makuhermoja kutkuttelevilla leivoksilla ja kupilla kahvia. Oli mahtava reissu! :)

Jarihan sen tiesti – meen Floridaan ;)

P.S. Tuhannet kiitokset kaikille esirukoilijoille! <3